Keitosvesi

Keitosvesi voi olla rikkihappo- tai sitruunahappopohjainen

Rikkihappokeitosvesi H2SO2

Keittämisen tarkoituksena on saada lasittunut juotosneste tai sulanut booraksi liukenemaan pois esineen pinnalta.

Kaikki työstettävät metalliesineet tulee keittää juottamisen jälkeen välittömästi (mutta ei saa jättää yön yli) sekä jos niiden pintaan on sulanut hehkutuksen aikana hehkutusalustalta booraksia.

• Jäähtyneen metallin pinnalla on punaisia kovia pisaroita tms.
• Tuntuu sormissa.
• Valssille ei saa missään nimessä laittaa esinettä, jossa on booraksin tippoja!

Toimenpiteet:

• Esine on jäähdytettävä ennen keitokseen laittamista.
• Keitettävä esine liu'utetaan astian seinämää pitkin astian pohjalle.
• Kansi laitetaan aina kiinni, ettei nestettä haihdu turhaan.
• Liuosta ei saa roiskua iholle! Mahdolliset roiskeet on heti huuhdeltava runsaalla vedellä.
• Silmiin mennyt aine on huuhdeltava heti neutralisoivalla aineella!
• Kun esine vielä huuhdellaan vedellä ja kratsataan messinkiharjalla (tai karhunkielellä), niin metalli on käsittelyn jälkeen täysin puhdistunut.

Huomioitavaa:

• Rikkihappokeitosveteen ei saa laittaa mitään rautapitoista.
• Pinsetit tulee olla messinkiä, kuparia tai haponkestävää terästä (esineiden siirtelyyn keitosvedestä pois).
• Sidoslangat tulee poistaa ennen esineen keittämistä.
• Happoliuokseen liuennut rauta alkaa näkyä jatkossa keitettävissä esineissä punaisina pilkkuina ja laikkuina esineen pinnalla.

Rikkihappokeitosvesi on happopitoisuudeltaan 5 - 10 % rikkihappovesiliuosta.

Sopiva sekoitussuhde saadaan, kun litraan vettä sekoitetaan 0,5 - 1 dl rikkihappoa.

Keitosvesiastiaksi sopii ruostumattomasta tai haponkestävästä teräksestä valmistettu astia tai lasiastia. Muista kansi!

Keitosvesi valmistetaan vetokaapissa.

Valmistuksen aikana käytetään suojahanskoja ja suojaesiliinaa (myös suojalasit).

Rikkihapporoiskeet näkyvät ensimmäisen pesun jälkeen pieninä reikinä.

Rikkihappovesi tuntuu käsissä saippuamaiselta --> heti pesulle!

ENSIN VES JA SITTEN HAPPO, JOTTEI TULE SILMÄÄN RAKKO! Muutoin keitosvesi tulee kirjaimellisesti silmille.

Hapon laimennus vetokaapissa:

• Ensin suojavarusteet.
• Mitataan astiaan vesimäärä.
• Lisätään valmiiksi mitattu happomäärä pieninä annoksina eli ei kerta kaadolla.
• Rikkihapon lisäys muihin aineisiin kehittää aina runsaasti kemiallista lämpöä.
• On varottava, ettei happoseos kiehu yli tai lasiastia halkea.
• Pestään hanskat ja mittausvälineet vedellä.

Keitosreaktio on nopein ja tehokkain, jos keitosvettä on mahdollista käyttää lämmitettynä.
Lämmitetyn keitosveden teho on maksimissaan 40 - 60 astetta.

• Sopivan lämpöisenä keitosvesiastiaa voi pitää säätövastuksella varustetun keittolevyn päällä.
• Liian kuumana happoseos polttaa roiskeina käsiä (hanskat) sekä syövyttää hopea- ja kupariesineitä.
• Lämpimänä pidettävän keitosvesiastian säilytyspaikka on vetokaappi, koska siitä kohoaa koko ajan jonkin verran happopitoista vesihöyryä, mikä on pahan hajuista ja lisäksi se ruostuttaa kaikki rautaesineet.

Sitruunahappokeitosvesi (kotivaihtoehto)

Myrkytön vaihtoehto --> saa apteekista.

Valkoista, kiteistä jauhetta, jolla on voimakas sitruunan maku.

Liukenee helposti veteen.

Esimerkiksi emaloitavia esineitä ei voi laittaa rikkihappoon.

Sitruunahappokeitosveden sekoitussuhde on litraan vettä liotettuna noin 50 grammaa sitruunahappojauhetta.

• Jos käytetään väkevämpää liousta, sillä on epämiellyttävä tahraava ominaisuus.

Valmistus tapahtuu siten, että kuumaa vesijohtovettä lasketaan keitosastiassa olevan happojauheen päälle jatkuvasti sekoittaen.

Puhdistusteholtaan sitruunahappokeitosvesi on jonkin verran  hitaampaa kuin rikkihappokeitosvesi.
Tehoa voidaan lisätä, kun nostetaan keitosveden lämpötila 60 - 70 asteeseen.

Hopea- ja kupariesineiden puhdistuksessa sitruunahappokeitosvesi on ominaisuuksiltaan jopa parempaa kuin rikkihappokeitosvesi.

Kotikonsti: kahvipannu, alla pari kolikkoa ja levylle.