Putken valmistus

Putken valmistus

Mitoitus

Ontto putki tehdään levystä:

• Aineen vahvuus.
• Valmiin putken halkaisija.
• Putken pituus.
• Vetopää.
• Suikaleen kokonaispituus.

Esim. putkesta voidaan tehdä sarana.

Suikaleen leveyden laskeminen =
(Valmiin putken halkaisija + aineen vahvuus) x Pii + 2 - 3 mm vetovaraa.

Vetovaran ansiosta:

• Muutama ylimääräinen veto siivun läpi haluttuun mittaan, jolloin ulkomuoto ja etenkin saumakohta tasoittuvat.
• Oikaisuveto.

Tarvittavan putken suikaleen mittaan lisätään suippelevan vetopään osuus.

• n. 20 mm.
• Suippenevan osuuden pää jää tasaiseksi.

Tarvittavan suikaleen piirrotus.

Suikaleen irrotus/leikkaus/ sahaus.

Hehkutus (mustuu). Ei saa hehkuttaa enää tämän jälkeen!  Muuten saa skraavata puhtaaksi jne.

Putken saumapuoliskojen viilaus/filssaus tasaiseksi.

• Juotoskohta raaka-ainepaksuudeltaan tasapaksu.
• Juotoskohta puhdistuu oksidikalvosta.
• --> Juotos onnistuu.

Muotoon vasarointi

Puinen vasarointialusta ja hopeasepän vasara.

Nostetaan vasaroimalla suikaleen reunat ylös (vasarointialustassa sopiva kolo).

Vasaroiden muotoillaan putken profiilia keskeltä reunoja ylös nostaen.

Vasaroidaan sauman sivut taipumaan toisiaan kohti.

Lopuksi vasaroidaan kohtisuoraan sauman päälle niin, että vasaran pää osuu molempiin sauman puoliin.

• Varmistaa, että sauma on kiinni.
• Ei rakoja.
• Aihio ei saa litistyä alle puolen halkaisijasta! (muuten joutuu avaamaan).

Juotos

Asetetaan putki juotosalustalle, juotosverkolle tai hiilen päälle niin, että sauma on näkyvissä.

Juotosvesikäsittely.

Juotetaan sauma kiinni käyttäen 1-juotetta. --> pidä huoli, että koko sauma on kuuma.
Vetopään tulee jäädä auki huuhtelua varten.

Juotosvesi lasitetaan.

Juotepala sauman toiseen päähän.

Yleislämpö koko putkeen.

Kohdistetaan liekki putken päähän ja lämmön avulla juotetta juoksutetaan saumassa.
Uusi pala, kun edellinen pysähtyy.

Isot ja ensimmäiset juotokset 1:llä, korjaukset 2:lla.

Keitetään putki.

Huuhdellaan hyvin.

Kuivataan.

Poistetaan ylimääräiset juotteet viivalla.

• Sulamattomat palat pois.
• Tasoitetaan paksut juotoskohdat saumassa.
• Juotejämät aina pois! --> ei saa vetää, vasaroida ym.

Vetäminen

Aihioon hiukan mehiläisvahaa (ts. putkeen).

Vedetään putki ulkomitoiltaan määrätyksi vetosiivun läpi vetopenkkiä apuna käyttäen.

Työturvallinen työskentely! Eli pidä kiinni pihdeistä kevyesti.

Vetosiivu

• Terästä.
• Järjestelmällisesti pieneneviä reikiä.
• Vetosiivun numerot monissa vain järjestysnumeroita suuremmasta pienempään.
• Kuluneita = työntömitta mukaan!
• Asetetaan numerot pihteja kohden.

Vetämisen tarkoitus on:

• Ohentaa ja muotoilla putken ulkoprofiili säännölliseksi.
• Tarvittaessa muuttaa langan tai putken profiilia (neliö, ympyrä...)
• Saada aihio haluttuun ulkomittaan.
• Säästää esim. hopeassa!

Vetosiivu asetetaan napakasti ruuvi- tai vetopenkkiin suojaleukojen väliin kiinni!

Vetosiivua ei koskaan kiinnitetä epämääräisesti, vaikka vedettävä lanka olisi kuinka ohutta tahansa!


Vetopihdeillä napakka ote langan/putken päästä.

Napakka kiskaisu! --> ei pieniä nykäisyjä tai ne näkyvät putken profiilissa.

3 - 4 reikää ja sitten hehkutus! Muutoin voi sauma revetä auki tai vetopää katkeaa.

Onton kappaleen juotostoimenpiteet

Onton kappaleen juotostoimenpiteet

Ontoksi muodostuvaa kappaletta ei saa juottaa ilman, että kappaleeseen on porattu reikä!

• Estää alipaineen --> räjähtää!
• Reiän kautta saa tyhjennetyksi keitosveden, hopeointiliuoksen tms. hallitusti.

Mieti mihin kohtaan reikä tulee:

• Porataan toiseen puoliskoon.
• Pistepuikolla pieni jälki linssin sisäpuolelle.

Osat sidotaan sidoslangalla yhteen ja juotetaan 1-juotteella verkon päällä.

Juotetta saa käyttää reilusti:

• Osat varmasti yhdessä.
• Materiaalia tarpeeksi, jotta saadaan viimeisteltyä reunus.

Juottamisen jälkeen ei saa pudota eikä pitää itselukittuvissa pihdeissä!

Jäähdytetään kappale ja tarkistetaan juotos.

Poistetaan sidoslanka --> terästä ei koskaan keitosveteen!

Onton kappaleen keittäminen.

Veden pois otto:

• Reikä alassuin itsestä pois päin.
• Lämmitetään vastakkaista puolta lempeällä liekillä --> vesi höyrystyy, tippuu pois.
• Sama happokylvyn jälkeen, mutta käytetään happoalustaa --> happo ei tule päälle.

Linssin teko

LINSSI

Piirrota harpilla tai reikälevyllä kuparilevyyn kaksi pyöreää aihiota.

Sahaa muodot irti.

Hehkuta molemmat aihiot.

Ensimmäisen linssin vasarointi muotoon:

• Teräskuppi ja muovivasara.
• Linssiaihio kuppiin ja vasaroi hehkutettu metalli kiinni kupin muotoihin.
• Pehmeä kupari muotoutuu siellä teräkseen sorvattujen kaarien mukaiseksi.
• Hehkuta pari kertaa, tunnustele muoto sormilla (ulkopinta sileä).
• Hehkuta linssin puolikas viimeiseksi.

Toisen linssin vasarointi muotoon.

• Hopeasepän teräsvasara ja tasoalasin.
• Vasarointi spiraalimaisesti kohti keskustaa tai päinvastoin.
• Vasaroidaan reunamilta, muttei reunasta --> muuten leviää.
• Vasaroidaan "Ilmaa", jotta muoto tulee. Nostetaan kappaletta yhä enemmän ilmaan --> kuperoituu.
• Välihehkutuksia useampia.
• Supistusvasaroinnin jatkaminen vasaralla ensimmäisen linssin kaaren mukaiseksi (1 - 1:teen kaari)
• Valmiin linssin puolikkaan hehkutus.

Linssin viilaus:
Viilataan yhteen suuntaan.
Tasoitetaan viilaamalla reunan pinta tasaiseksi juotospinnaksi.
Viilaa toinen linssi vastaavaksi.
Osat täsmälleen samankokoiset

• Halkaisija }  Symmetrisyys
• Syvyys       }

Keitosvesi

Keitosvesi voi olla rikkihappo- tai sitruunahappopohjainen

Rikkihappokeitosvesi H2SO2

Keittämisen tarkoituksena on saada lasittunut juotosneste tai sulanut booraksi liukenemaan pois esineen pinnalta.

Kaikki työstettävät metalliesineet tulee keittää juottamisen jälkeen välittömästi (mutta ei saa jättää yön yli) sekä jos niiden pintaan on sulanut hehkutuksen aikana hehkutusalustalta booraksia.

• Jäähtyneen metallin pinnalla on punaisia kovia pisaroita tms.
• Tuntuu sormissa.
• Valssille ei saa missään nimessä laittaa esinettä, jossa on booraksin tippoja!

Toimenpiteet:

• Esine on jäähdytettävä ennen keitokseen laittamista.
• Keitettävä esine liu'utetaan astian seinämää pitkin astian pohjalle.
• Kansi laitetaan aina kiinni, ettei nestettä haihdu turhaan.
• Liuosta ei saa roiskua iholle! Mahdolliset roiskeet on heti huuhdeltava runsaalla vedellä.
• Silmiin mennyt aine on huuhdeltava heti neutralisoivalla aineella!
• Kun esine vielä huuhdellaan vedellä ja kratsataan messinkiharjalla (tai karhunkielellä), niin metalli on käsittelyn jälkeen täysin puhdistunut.

Huomioitavaa:

• Rikkihappokeitosveteen ei saa laittaa mitään rautapitoista.
• Pinsetit tulee olla messinkiä, kuparia tai haponkestävää terästä (esineiden siirtelyyn keitosvedestä pois).
• Sidoslangat tulee poistaa ennen esineen keittämistä.
• Happoliuokseen liuennut rauta alkaa näkyä jatkossa keitettävissä esineissä punaisina pilkkuina ja laikkuina esineen pinnalla.

Rikkihappokeitosvesi on happopitoisuudeltaan 5 - 10 % rikkihappovesiliuosta.

Sopiva sekoitussuhde saadaan, kun litraan vettä sekoitetaan 0,5 - 1 dl rikkihappoa.

Keitosvesiastiaksi sopii ruostumattomasta tai haponkestävästä teräksestä valmistettu astia tai lasiastia. Muista kansi!

Keitosvesi valmistetaan vetokaapissa.

Valmistuksen aikana käytetään suojahanskoja ja suojaesiliinaa (myös suojalasit).

Rikkihapporoiskeet näkyvät ensimmäisen pesun jälkeen pieninä reikinä.

Rikkihappovesi tuntuu käsissä saippuamaiselta --> heti pesulle!

ENSIN VES JA SITTEN HAPPO, JOTTEI TULE SILMÄÄN RAKKO! Muutoin keitosvesi tulee kirjaimellisesti silmille.

Hapon laimennus vetokaapissa:

• Ensin suojavarusteet.
• Mitataan astiaan vesimäärä.
• Lisätään valmiiksi mitattu happomäärä pieninä annoksina eli ei kerta kaadolla.
• Rikkihapon lisäys muihin aineisiin kehittää aina runsaasti kemiallista lämpöä.
• On varottava, ettei happoseos kiehu yli tai lasiastia halkea.
• Pestään hanskat ja mittausvälineet vedellä.

Keitosreaktio on nopein ja tehokkain, jos keitosvettä on mahdollista käyttää lämmitettynä.
Lämmitetyn keitosveden teho on maksimissaan 40 - 60 astetta.

• Sopivan lämpöisenä keitosvesiastiaa voi pitää säätövastuksella varustetun keittolevyn päällä.
• Liian kuumana happoseos polttaa roiskeina käsiä (hanskat) sekä syövyttää hopea- ja kupariesineitä.
• Lämpimänä pidettävän keitosvesiastian säilytyspaikka on vetokaappi, koska siitä kohoaa koko ajan jonkin verran happopitoista vesihöyryä, mikä on pahan hajuista ja lisäksi se ruostuttaa kaikki rautaesineet.

Sitruunahappokeitosvesi (kotivaihtoehto)

Myrkytön vaihtoehto --> saa apteekista.

Valkoista, kiteistä jauhetta, jolla on voimakas sitruunan maku.

Liukenee helposti veteen.

Esimerkiksi emaloitavia esineitä ei voi laittaa rikkihappoon.

Sitruunahappokeitosveden sekoitussuhde on litraan vettä liotettuna noin 50 grammaa sitruunahappojauhetta.

• Jos käytetään väkevämpää liousta, sillä on epämiellyttävä tahraava ominaisuus.

Valmistus tapahtuu siten, että kuumaa vesijohtovettä lasketaan keitosastiassa olevan happojauheen päälle jatkuvasti sekoittaen.

Puhdistusteholtaan sitruunahappokeitosvesi on jonkin verran  hitaampaa kuin rikkihappokeitosvesi.
Tehoa voidaan lisätä, kun nostetaan keitosveden lämpötila 60 - 70 asteeseen.

Hopea- ja kupariesineiden puhdistuksessa sitruunahappokeitosvesi on ominaisuuksiltaan jopa parempaa kuin rikkihappokeitosvesi.

Kotikonsti: kahvipannu, alla pari kolikkoa ja levylle.

Juottamisen ohjeet

Juottamisen ohjeet

Pinnat skraavataan puhtaiksi.

Vasaroidaan juote littanaksi ja skraavataan. Leikataan sivuleikkureilla sopiva pala (yksi ylimääräinen pala). Asetetaan palat juotepalakuppiin ja laitetaan siihen juotosnestettä.

Asetellaan juotettavat pinnat vastakkain eristetyillä juotospihdeillä ja sivellään juotosneste (joskus sivellään ensin juotosneste; esim putkeä tehdessä juotosneste sivellään ennen vasarointia).

Avataan kaasupullo aivan auki, sitten peruutetaan vähän.

Liekinsäätö: ilmaventtiili sopivaksi:

• Kohina + kirkas noin neljän cm liekki.

Veden haihdutus: poltetaan juotettavia pintoja, jotta juotosnesteen vesi haihtuisi pois.

• Lisätään 1-2 kertaa juotosnestettä.
• Odotetaan, että juotosneste lasittuu eli kuoha pois.

Lämmitetään juotettavaa kappaletta.

Asetetaan pikkupihdeillä pala reunaan siten, että se osuu molempiin juotettaviin puoliskoihin.

Hyvä yleislämpö koko kappaleelle! Muutoin juote voi valua "poskille".

Lämmitetään takapuolelta kutsuen juotetta etenemään. Tehdään sama toiselle puolelle.

Jäähdytetään vedessä (myös pihdit).

Keitosveteen (n. 5 - 15 minuuttia, joskus kauemmin. Ei koskaan yli yön!)

Huuhdellaan juoksevan veden alla.

Kratsiharjalla tai karhunkielellä puhdistus.

Juotteet

Juotteet

Jokaisella jalometallilla sekä metalliseoksella - jopa jalometalliseoksen värille - on omat juotteensa.

• Hopea.
• Kulta, punakulta, valkokulta.
• Platina.

Juotteiden tulee olla vähintään samaa pitoisuutta ja jalometallia kuin varsinainen tuote.

Leimat ym. lait ja säädökset ovat erittäin tärkeitä. Tarkastuspiste Harapaisissa; jopa näyte metallista pitää kiikuttaa!

Sallittuja, varsinaista tuotetta niukkapitoisempia juotteita saa käyttää vain sen verran kuin juottamiseen on tarpeen (pieni pisara vain).

• Korjausjuotokset

Jalometallituotteen vahvistaminen, täyttäminen tai painon lisääminen alipitoisella juotteella on kielletty!

1063 astetta : puhdas kulta sulaa
960 astetta: puhdas hopea sulaa
1083 astetta: kupari sulaa
yli 2000 astetta: platina sulaa.

Juotteet on merkitty tunnuksin 0, 1, 2, 3 ja 4.

• Juotteessa 1 (kovin juote) on yksi kulma, juotteessa 2 on kaksi kulmaa jne.
• Koululla ei ole nelosjuotetta (pehmein juote).

Sanallisesti:

• Erittäin kova            730 - 755
• Kova                       710 - 735 (opetellaan pääsääntöisesti)
• Puolikova                680 - 710 (opetellaan pääsääntöisesti)
• Pehmeä                    655 - 680
• Erittäin pehmeä        615 - 635

0-juote sulaa korkeimmassa lämpötilassa ja 4-juote alhaisimmassa.

• 4-juotetta käytetään vain lähinnä korjausjuotteena; ns. aurinkojuote.

Lankojen lisäksi on myös levyjä, jotka punssiloidaan täyteen joko 1, 2, 3 tai 4.

Hopeajuotteet sisältävät:

• Hopeaa Ag
• Kuparia Cu }alentavat sulamispistettä
• Sinkkiä Z    }

Kultajuotteet sisältävät:

• Kultaa Au
• Kuparia Cu } alentavat sulamispistettä
• AGA          }
• + AG - sinkki, kadmium, hopea ja kupari.

Juotteita on saatavana niin eri vahvuisina lankoina kuin levyinäkin.

• Lankaa voi vetää tai vasaroida ohuemmaksi (merkitään kulmilla)
• Levyä voi valssata ohuemmaksi (muista punssilointi!)

Lähinnä sarjatyössä on käytössä ns. juotepastat, jotka sisältävät niin tarvittavan juotteen kuin juotoksen suoja-aineet.

Juotoksen onnistumisen ehtona on:

• Juotospinnat ovat puhtaat --> ei oksidikerrosta.
• Juotossauman pinnat ovat vastakkain (ei rakoja).
• Sauma on käsitelty hyvin juotosnesteellä.

Useimmiten juotos ei onnistu:

• Liian vähän lämpöä.
• Rako.

Juotepalat leikataan puhtaaksi skaavatuista juotelangoista tai levyistä.

Juotetta käytetään sopiva määrä juotettavaan saumaan nähden.

1. Pitkä juotesauma:

• Iso pala tai monta pientä juotepalaa
• Suoraan langan käyttö (vaatii kokemusta)

1. Pieni tarkka juotos:

• Mahdollisimman pieni pala.

Kokemus opettaa.

Juotetta ei saa olla liikaa:

• Sauman siistiminen vie turhaan aikaa.
• Liika juote leviää yli sauman väärille pinnoille; ns. "levähtää".
• Jotain väärää juottuu kiinni väärään paikkaan.

Liian vähän juotetta:

• Saumaan saattaa jäädä aukkoja.
• Juotos ei pidä.
• Sauma repeää auki jatkotyöskentelyn aikana.

Juotosvesi

Juotosvesi

Kovajuotoksen suoja-aine.

Juotosveden tehtävät:

• Suojaa hapettumiselta --> muut osat tummuvat.
• Poistaa hapettumia, mutta ei kaikkia --> mekaaninen poisto (viilaus, skraavaus). 
• Poistaa muita epäpuhtauksia.
• Tasaa lämpöä.
• Kiinnittää alustavasti juotettavat kappaleet toisiinsa
• --> booraksin sulaessa lasimainen pinta
• --> voi tarkistaa asennon.

Kaikki juotokset tuetaan pöydälle! (Tentti)

Juotosvesi sisältää:

• Vettä
• Booraksia
• Boorihappoa
• Natriumfosfaattia eli trinatriumfosfaattia
• EI IHOLLE! PESE HETI POIS!

Sama juotosvesi sopii sekä hopean, kullan, platinan, messingin, kuparin, alpakan ja pronssin kovajuotoksiin.

Juottaessa juotosvesi muodostaa lasimaisen suojapinnan juotossaumaan --> siksi käytetään juotosvettä.

Lasipinta on poistettava ennen jatkotyöskentelyä rikkihappo- tai sitruunahappokeitosvedessä.

• Saha ei pysty
• Tylsyttää viilat
• Vasaroitaessa lasittunut neste uppoaa pehmeään aineeseen aiheuttaen esim. kuoppia.

Juottaminen

Juottaminen

Kaikki perustuu juottamiseen (tai lehtisahaukseen)!

Juottamisella tarkoitetaan metalliosien yhdistämistä metallisella sideaineella - juotteella - jonka sulamispiste on alhaisempi kuin yhdistettävien metallien.
--> Muutoin metallit sulavat

Pehmeäjuotos

• Elektroniikkatöissä juottamisella tarkoitetaan ns. pehmeäjuottamista.
• Käytetään juotetta, jonka sulamislämpötila on alle +450 astetta, useimmiten alle +250 astetta.

Kovajuotos

• Kuvajuotoksessa liitosalueella liitettävät osat kuumennetaan liitosmateriaalin sulamispisteeseen.
• Sula juote täyttää kapillaarivoiman vaikutuksesta kappaleiden välisen raon
• --> liitostapaa kutsutaan kapillaarijuottamiseksi
• Juote kiipeää aina kohti lämpöä.